DigiKylli

DigiKylli

torstai 1. joulukuuta 2016

Niksologi testaa ja muita vinkkejä

Satu ja Teija heiluvat parhaillaan parin pilotin parissa ja minä tyttö käytän vapaan ajan siihen kuuluisaan ruutuaikaan. No hätä, täältä pukkaa tietoutta meille kaikille.

Löysin aivan ihanan Positiivarien joulukalenterin. Jokaiselle päivälle kuva, runo tai musiikkia. Tosi kiva idea. Innostuin myös löytäessäni Facebookista Neuvokkaiden naisten Hyvän mielen joulukalenterin.  Se on mahtava, kokeile sinäkin. Hyvää mieltä ei ole koskaan liikaa.

Jos ei jaksa juosta kaupassa ostamassa joulukortteja niin netti hoitaa. Postin postikorttisovelluksella voit napata mieleisesi kuvan kännykällä tai tabletilla, kirjoittaa viestin ja pistää menemään. Kolme ekaa ovat ilmaisia ja lopuista postimaksu. Positiivareilta löytyy ilmaisia virtuaalikortteja. Niitäkin on kiva lähetellä.

Ja lopuksi, ihan parasta antia lötyy Pirkan sivuilta: Niksologi testaa. Jos tuolta ei löydä apuja hommaan kuni hommaan niin jo on ihme! Sukkahousuilla pyyhkii peilit ja näytöt kirkkaiksi. Lisäksi sukkiksista saa loistavan kantovälineen vesipullolle ja kännykälle. Kulkee kivasti ja näyttävästi mukana. Taidankin virittää kollegoille pikku yllärin. Nalkuttavat aina kun kännykkät lojuu ties missä. Ei loju enää. Suosittelen. 


Näin näppärästi kulkee vesipullo ja kännykkä mukana!
                              

perjantai 25. marraskuuta 2016

Tervetuloa Sir Passeli 

Satu ja Teija höpöttivät taas roboteista…kun ne on niin kiehtovia. Aloin itsekin pohtia asiaa. Haluaisinko sellaisen joskus avukseni vai en? Jos haluan, tarkoittaako se samalla luopumista oikeuksistani ihmiskontakteihin tai peräti ihmisoikeuksiini? Robottikeskustelu käy mustavalkoisena, ollaan joko puolesta tai täysin vastaan. Entäs jos haluankin elämääni molemmat: ihmisiä sekä robotteja. 

Kyllähän robotteja jo on. Robotit imuroi ja pesee ikkunoita, eikä sitä kukaan vastusta. Sellainen saisi mieluusti siivota kotini samalla kun sen kaveri leikkaisi pihalla nurmikkoni. Ja jos minulla olisi eturauhanen ja se vaatisi leikkausta, haluaisin kirurgin kaveriksi ehdottomasti Da Vinci-robotin. 

Hoiva-alan robotit ne mieliä kuumottavat. Korvaako robotti ihmisen? Ei. Se on hyödyllinen ja mukava jeesi, jonka avulla voidaan vaikka asua pitempään itsenäisesti. Toisihan se turvallisuuttakin: hälyttäisi apua, jos kaatuisin tai en nousisi sängystä. Olisi oma Personal Trainer, joka kehottaisi liikkumaan, ohjaisi jumppaamaan ja muistuttaisi tarvittaessa lääkkeiden ottamisesta tai Salatut elämät -sarjan alkamisesta sekä syömisestä. Ei robotti itsemääräämisoikeuttani veisi, eikä sitä kyllä vie helposti kukaan! 

Palvelutalossakin hoitajan ja robotin yhteispeli voisi olla poikaa! Tehokastakin. Sellaisella mukavalla tavalla. Mutta vaadin, että minut, omaiseni ja hoitajat täytyy ottaa kehitystyöhön mukaan. Näin varmistan, että robotti suunnitellaan minua ja tarpeitani kunnioittaen. Olen jo nimennyt oman robottini: Sir Passeli. Se on passeli just minua varten!

                           
                                             Sir Passeli palveluksessanne

torstai 17. marraskuuta 2016

Digiluuta lentää korkealla ja kovaa

Mistä se yhtäkkiä iski? Ensin siitä puhui harvat ja yrittivät saada ääntään kuuluville. Menestys oli vaihtelevaa eikä se oikein kiinnostanutkaan. Nyt siitä puhuu kaikki ja kaikkialla. Digiluuta on lentänyt päämme yli. Sillä on nopeaa lentää.

Asia on hyvä, ajankohtainen ja tärkeä. Sanaa digitalisaatio käytetään mitä erilaisimmissa yhteyksissä, eri merkityksillä niin että korvatkin alkavat jo väsyä. Helppo sanoa, mutta kuka kertoo, mitä se tarkoittaa? Minä koen digitalisaation palveluina ja toimintakulttuurin muutoksena. Se helpottaa ihmisten elämää ja on mielestäni tehnyt sitä jo pidemmän aikaa oman työporukkammekin arjessa.

Haasteita - tottakai! Digitalisaation toteuttamiseen tarvitaan eri ammattiryhmiä, näkemystä, rahaa, laitteita, intoa, tahtoa, asiantuntijoita sekä tietysti käyttäjät. Samoja on pohdittu ja ihmetelty muinoinkin. Toisessa teollisessa vallankumouksessa 1800-luvun loppupuolella uudet tekniikat tuottivat uusia materiaaleja, parempia menetelmiä energian tuottamiseksi ja hyödyntämiseksi sekä uusia tapoja tuotannon organisointiin.

On mielenkiintoista seurata digiluudan lentoa ja lentää sillä itsekin. Varmaan 10 vuoden päästä ihmettelemme tätä koko hössötystä. Silloin digitaaliset palvelut ovat jo yhtä yleisiä arjen apuja kuin pesukone ja kahvinkeitin nyt. Mitä tässä turhia venkoillaan, onhan meillä kaikilla jo sähkölamputkin!

Digiluudalla pyyhkii paremmin? 

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Riivatun karkailevat johdot ja laturit

Suku on pahin! Taas se todistettiin. Joku sukulaisvieraistani vei mennessään puhelimeni latausjohdon. Tavallisesti säilytän sitä aina huolellisesti sievässä pussukassa, mutta nyt se oli jäänyt seinään. Kun kaikilla on samanlaisia ladattavia laitteita, latureita ja johtoja, otti joku vahingossa MINUN johtoni omanaan. Onko tuttua? Aivan. Kunhan omani palautuu jonkun kassin taskusta, kirjoitan kyllä joka osaan DK (DigiKylli).

Saisivat suunnitella enemmän niitä puhelimien ja tablettien langattomia latureita huonekaluihin. Miten kätevää olisi ladata puhelin juuri siinä mihin sen luontevasti lasken: eteisen piirongin päälle, ruoka- ja yöpöydälle. Ilman johtoja! Olen nähnytkin jo pöytälamppuja, joiden jalan pöytätasossa on puhelimen langattomasti lataava alue. Tosin vielä jää vaara, että joku vie puhelimeni luullen sitä omakseni. Siihen apuna on persoonalliset puhelimen kannet. Sohvaa tuskin kukaan vie vaikka olisi kuinka ajatuksissaan ;D

Seinästä sitä ei enää salaa viedä, sillä latasin sovelluksen (iOS-laitteelle, Androidille), joka hälyttää kun puhelimeni irrotetaan virtapiuhasta. Kätevä sovellus erityisesti jos lataan laitettani yleisillä paikoilla. Eipä lähde enää vahingossa vieraan matkaan! Millähän vaan muistaisin näpäyttää sovelluksen aina tarvittaessa päälle…

Kukkatarroista tunnistaa omansa. Kätevää vai mitä? 

perjantai 28. lokakuuta 2016

Peilissä se totuus luuraa

Syksyn kohokohta oli tiistaina - DigiKyllien kokoontumisajot. Erityisen ylpeä olen, että hankkeen "ohjausryhmällä" on minun nimeni. Satu ja Teija päättivät luoda tilaisuudesta jälleen epävirallisen ja rennon, jotta porukat olisivat mahdollisimman luovalla ja ideoivalla tuulella. Niinhän siinä sitten kävikin. Tarjolla oli pakkotyötä, kaltereita, huvia ja hyvää ruokaa.

Teemme tärkeää työtä iäkkäiden parissa ja tarvitsemme siihen kumppanien innostusta, ajatuksia, arviointia ja tukea. Peili onkin tärkeä työvälineemme. Siihen katsominen kummasti palauttaa pääasian mieleen: kenelle tätä teemme ja miksi? Tavoite on edelleen sama: iäkkäiden toimintakyvyn ja osallisuuden edistäminen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Se miten sen teemme, vaihtelee ja löytää uusia uomia. Toisinaan niitä  uomia ei ole meinattu edes löytää. Ilman hyviä ja osaavia kumppaneita ei mentäisi näin hyvällä tuloksella.

Meidän peilinä toimii Enter ry, Eläkeliiton ja Ehyt ry:n LähiVerkko-hanke, Vanhustyön keskusliiton Seniorit surffaa - nettiopastaja auttaa -hanke, Eläkkeensaajien keskusliiton Verkosta virtaa- hanke.Vanhus- ja lähimmpispalvelun liiton Iloa Arkeen -pysäkit sekä teknologiaprojektien rohkea pioneeri Saana. Nyt on taas intoa päällä ja hyvä fiilis. Kiitos kaikille. 

Jos haluat kurkistaa mitä palautetta saatiin, niin kurkkaapa tästä linkistä Padletiin. Siellä se totuus luuraa! 




torstai 20. lokakuuta 2016

Pirun vehje ja turhaa hömppää

Maailma mullistui kun Tim Berners-Lee suunnitteli internetissä toimivan hyper­me­diajär­jestelmän. Se otettiin käyttöön elokuussa 1991 ja sen nimeksi tuli World Wide Web eli WWW. Sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan ja kaiken lukemani perusteella ei ole jatkossakaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole asiasta innoissaan. Googlailin hieman syitä.

Luhangassa asuva Eino (93-v.) viis välittää internetistä. "Ei kiinnosta, eikä ole koskaan kiinnostanutkaan." Einolla luistaa arki ilmankin. Kotoa löytyy monta radiota, televisio ja lankapuhelin. Vähän kuitenkin pärjääminen arveluttaa kun kaikki menee nettiin.

Sipoossa asuvan Timon mukaan internet ei ole tuonut mitään hyvää mihinkään. Vuoden päästä eläkkeelle jäädessä hän heittää koko tietokoneen mereen. "Huono keksintö", Timo toteaa. Hyvinkäällä asusteleva Alma pitää internetiä "pirun vehkeenä" ja "turhana hömppänä". Alakerran Annukka kyllä kokeilisi mielellään, mutta "kun se mies istuu kaikki illat siellä enkä ikinä pääse".

Itse olen iloinen internetistä, sillä virtuaalihahmoni ei olisi koskaan syntynyt ilman Tim Berners-Leen toimia. Niin ja mitä Satu ja Teijakin nyt puuhailisivat? Eikä olisi koko SenioriVerkkoa! Tiedonhankintakin olisi vaikeaa ja hidasta. Ja huoli maailmalla seikkailevista läheisistä suuri kun yhteyksiä ei olisi. Enkä näkisi kaukana asuvia suvun ihania pienokaisia niin usein kuin nyt kuvapuheluina. Kiitos Tim! I love you.


torstai 13. lokakuuta 2016

Rohkea rokan syö?

”Minä en nyt taida tullakaan tähän vaikka olen ilmoittautunut. Kun en minä oikein hallitse tuota tietotekniikkaa… .” Käynnistelemme juuri meidän Wantterat vauhdissa –pilottia, jossa Käpyrinne ry:n ikääntyvät vapaaehtoiset kokeilevat aktiivisuusranneketta ja kertovat kokemuksiaan sen käytöstä.

Mikä pistää kieltäytymään houkuttelevasta tarjouksesta? Pelko etten osaa, etten opi uusia asioita, olen jarruna ryhmässä? Rouva kertoo omistavansa tietokoneen, mutta ”en osaa käyttää sitä, maksan vain laskuja sillä”. Oho – osaa maksaa laskut tietokoneella! Ei siis huolen häivää etteikö hän osaisi liittää aktiivisuusranneketta tietokoneeseen ja tutkia miten paljon syvää unta viime yönä nukkui tai saavuttiko liikunnan tavoitteensa viime viikolla! Kannustan, rohkaisen rouvaa – ja hän jää kuuntelemaan aiheesta lisää.

Pian rouvan ranteessa on musta ranneke ja hän painaa näkyviin vuoroin kellon, askelmäärän, kalorikulutuksen ja aktiivisuuden määrän . ”Täytyy heti soittaa Lyylille ja sanoa, että tulee mukaan! Me nimittäin eilen Lyylin kanssa puhuttiin, ettei me sittenkään tulla tämmöiseen.”, kertoo rouva silmät loistaen ja hymyssä suin.


Pienestä se on kiinni. Muistetaan vaan kannustaa, kehua ja auttaa! Pilotin tukena toimivat Enter ry:n mahtavat opastajat, Tuomo ja Simo, osaavat todella nämä taidot sekä opettaa rauhallisen selkeästi tietotekniikkaa. Wantterat ovat hyvissä käsissä.