DigiKylli

DigiKylli

torstai 6. huhtikuuta 2017

Projektityöntekijöiden tyhjät päät

Tiedätte varmaan tunteen kun on antanut kaikkensa? Jokainen aivosolu on hiljentynyt, suorastaan kadonnut ja silmät tuijottaa seinää. Radio SuomiPop soi taustalla, mutta sanat ei mene korvalehteä pidemmälle. Puhun Sadulle ja Minnalle - näen kaksi apaattista olentoa viettämässä ruutuaikaa. Onneksi minä olen vielä toimelias.

Mikä alkuvuosi! Kolmeen kuukauteen mahtui (mahdutettiin) paljon. Teija siirtyi Verkosta Virtaa! -hankkeeseen, Minna palasi takaisin ja SenioriVerkko -projektin normitoiminta pilotteineen pyöri häiriöttä kokoajan. Lisäksi oli kaikenmoista digisemmaa, konsultointihommaa, luentopyyntöä ja tapahtumaa. Kivoja kaikki, mutta pitihän nekin huolella valmistella.

Siinä sivussa väännettiin väliraportti kahdelta vuodelta ja laadittiin huolella uutta hakemusta. No, olihan meillä idea ja aihio noussut jo aikoja sitten, mutta ei se silti itsestään synny. Pieni "syntinen" lohtu oli se, että moni muu tuskaili saman kanssa :)

Miten tästä selvittiin? No, tietty kun on ne hyvät kumppanit, huumoria ja projektin suunnitteluun ja seurantaan on panostettu alusta alkaen paljon. Miten Satu ja Minna tästä selviää? Ihan kohta ne on taas normaalit (jos niistä nyt voi niin sanoa). Niin ja uutta ei synny ellei aivosolut välillä lomaile.